Sain kutsun Oulun Lankamaailmaan blogaajille järjestettyyn iltatapahtumaan. Totta kai sellainen kiinnosti, pääsinhän näkemään livenä monia blogaajia, joiden blogeja olen jo pitkään lukenut sekä tapaamaan myös ihan uusia tuttavuuksia.

Meille oli järjestetty paitsi uusien lankojen myös oululaisen suklaamaakarin tuote-esittelyjä. Riikka Ojanen Choco Somniasta valmistaa ihania suklaaherkkuja!

Herkullista purtavaa oli valmistanut oululainen leipomo-konditoria-kahvila Kreema.

Lankaesittelyissa ihastuin etenkin  Arwettaan, joka sopii niin huiveihin kuin sukkiinkin. Värivalikoima on valtava, löytyy niin yksiväristä kuin pätkävärjättyäkin. Saimme lahjaksi lankaa ja neuletarvikkeita, sekä Ruohonjuuren lahjoittamia tuotteita.

Ja tietenkin myös ostoskoriin kertyi lankaa…ja suklaata! Kesälomasuunnitelmissa on siis huivineulontaa ja herkuttelua 🙂

Mukana olivat seuraavat blogaajat:

Pieniä hetkiä pieniahetkia.blogspot.fi

Kiitos Lankamaailmalle tapahtuman järjestämisestä!

Veikkaan, että useimmilla neulojilla on kertynyt keskeneräisiä tai ”hylättyjä” neuleita useampia kappaleita. Näin on käynyt tänä keväänä minullekin. Aikaisemmin (kotoa opittu tapa) pyrin aloittamaan yhden työn kerralla ja viemään sen loppuun ennen seuraavan aloittamista. Sen verran tuli harkittua aloituksia, että niitä hylättyjä ei kovinkaan montaa kertynyt nurkkiin. Tai jos joku keskeneräiseksi jäi, syy oli todennäköisesti koko neulomisinspiraation loppuminen. Puikot nurkkaan siis.

Tällä kertaa olen totaalisesti muuttanut toimintatapojani. Minulla saattaa olla 3 – 5 keskeneräistä työtä, joita teen joko rinnakain tai sitten palaan niihin tehtyäni jonkun mieluisamman välissä. Myöskin hylättyjä töitä kertyy, mikä johtunee uudesta ajattelutavasta ”minäpä kokeilen tuota, ainahan voi purkaa jos ei näytä hyvältä”. Joo. Monelle työlle on käynyt näin. Olen siis oppinut purkamaan aloituksia, joista ei kertakaikkiaan näytä tulevan mieluisia.

Alla olevista töistä tuo punainen huivintekele odotteli lisälankaa ja onkin jo päässyt etenemään. Muut ovat aika lopullisesti hylättyjä ja saavat purkutomion. Valkoiset pöllösukat kyllä vähän harmittavat, kun toinen on jo täysin valmis ja toinenkin hyvällä alulla. Ei vaan nappaa. Pieni sukanalku ja lapaset on tehty nukelle, Kesken nekin.

Myöskin valmiita töitä kertyy, vaikka suurimmalle osalle on löytynyt uusi omistaja. Mutta tämä tilanne ei minua huoleta, näistäkin lauantaina kuvatuista töistä kolmet ovat jo saaneet käyttäjän.

Suhtaudun yleensä epäilevästi kaikenlaista poppaskonsteja kohtaan. Etenkin jos ne ovat muovisia kahden euron härpäkkeitä, joiden avulla luvataan ratkaista monenlaiset ongelmat. Sellainen kuitenkin eksyi hetken mielijohteesta lankatilauksen mukaan ja sehän olikin postitiivinen yllätys. Langankuljetin estää lankojen putoamisen ja sotkeutumisen sormella ja lisäksi lanka kulkee jouhevammin muovin yli lopputuloksena tasaisempi kirjoneule. Epätasainen kirjoneulejälki onkin siis ollut tahmaisen etusormeni syytä! Härpätintä on erittäin helppo käyttää ja lankojen asettelu siihen ei vie kuin pari sekuntia. Laite ei varmasti kaikkien ihmisten ongelmia ratkaise, mutta minulle siitä oli apua ja tulen sitä käyttämään jatkossakin.

Villasukkia voi hyvin neuloa sillä yhdellä tutulla lankamerkillä, niillä vuosikymmeniä sitten ostetuilla harmailla metallisilla sukkapuikoilla  ja niillä kantapäillä ja kärkikavennuksilla, jotka äiti / täti / opettaja on aikoinaan neuvonut. Hyvät sukat tulee, ei siinä mitään. Mutta joskus on hauska kokeilla erilaisia lankoja, puikkoja ja tekniikoita ja huomata, että neulominen voi olla vielä miellyttävämpää kuin totutuilla tavoilla.

Olen tässä muutaman kuukauden aikana oppinut kaksi uutta kantapäätä ja useamman uuden tavan tehdä kärkikavennuksia. Olen löytänyt uusia lankamerkkejä ja etenkin olen löytänyt uuden tavan neuloa sukkaa ja lapasta pyöröpuikoilla!

Äiti, jos luet tätä kirjoitusta, saatat ihemetellä, että miten 80 cm pyöröpuikoilla voi neuloa ympärysmitaltaan alle 20 cm sukkaa…hyvin voi. Tekniikkaa kutsutaan Magic Loop -tekniikaksi ja se on ihan yksinkertainen tapa hienosta nimestä huolimatta. Ullaneuleen sivulla on suomenkielinen ohje, josta voi katsoa mallia.

Pyöröpuikoilla sukan neulomisessa on mielestäni kaksi isoa pointtia. Toinen on se, että pyöröpuikoilla neuloessa kädet väsyy paljon vähemmän kuin sukkapuokoilla. Toiseksi, pyöröillä neulominen on nopeampaa, kun ei tarvitse vaihtaa kierroksen aikana puikkoa kuin kahdesti ja esim. sukan keskelle eteen ei tule puikonvaihdosta mahdollisesti tulevaa epäsiistiä jälkeä.

Yksinkertaistettuna silmukat luodaan normaaliin tapaan ja vedetään toinen puikko silmukoista pois. Itse jaan sen jälkeen luodut silmukat puoleksi ja vedän niiden keskeltä ylimääräisen kaapelin pois. Sen jälkeen neulotaan ensin toinen puikollinen ja sitten vedetään puikko pois ja neulotaan toinen. Pari ensimmäistä kierrosta ovat vähän hankalia, kun silmukat eivät tiedä miten päin puikolla olla, mutta sukkapuikoillakin on sama ongelma eka kierroksella.

Kuvasarjassa näkyy, miten silmukat ovat jaettuna kahdelle puikolle ja ylimääräinen kaapeli on vedetty keskikohdasta vasemmalle. Kun aletaan neuloa, vedetään toinen puikko niin pitkälle, kuin kaapeli antaa myötä ja neulotaan seuraava puikko. Sen jälkeen vedetään taas kaapelia, jotta saadaan silmukat puikolle.

Tuossa tavassa neuloa on kaapelin joustavuudella suuri merkitys. Kaikken paras puikkomerkki on kokemukseni mukaan Addi, siinä kaapeli joustaa tosi hyvin. Toiseksi parhaat ovat Knitpron pyöröt. Novitan ja Prymin pyöröissä on niin jäykkä kaapeli (ainakin niissä ikivanhoissa), että looppina neulominen ei ole miellyttävää.

Looppina voi hyvin neuloa kahta sukkaa yhtäaikaa. Etuna se, että sukista tulee varmasti samanlaiset ja ne valmistuvat samanaikaisesti.

Toinen mukava uutuusväline on normaalia kyhyemmät sukkapuikot. Tavalliset puikothan ovat 20 cm pituiset, mutta 15 cm puikoilla on jotenkin kevyempi neuloa. Lisäksi niillä on helpompi tehdä lapasten peukalot.

Postin tuomista Regian langoista yksi pääsi jo puikoille. Väri oli kuitenkin pettymys. Tuotekuvassa näytti paljon paremmalta kuin neulottuna, kirkkailta ja puhtailta väreiltä. Luonnossa värit ovat likaiset ja jotenkin epämääräiset. Joku sanoisi tuota värioksennukseksi. Toivottavasti muut värit vastaavat odotuksia!

Mainitsin jo aikaisemmin, että minulla on jonkin sortin kirjoneulekammo. Johtuu siitä, että en ole onnistunut tekemään siistiä kirjoneuletta koskaan, vaikka yrityksiä on. En todellakaan ole luonteeltani perfektionisti ja puran neuleisiin tulleita virheitäkin tosi nihkeästi, mutta omaa kirjoneulekäsialaa en voi katsella ylpeästi.

Olen viime aikoina haeskellut netistä ohjeita ja vinkkejä kirjoneuleen tekemiseen ja käyttänytkin niitä. Osa tuntuu toimivan, mutta vieläkään en ole täysin tyytyväinen lopputulokseen. Harjoittelu jatkukoon.

Seuraavia kikkoja on kokeiltu:

– neulo kirjoneulesukkaa / lapasta nurja puoli päällä päin
– käytä suurempaa puikkokokoa kuin normaalisti
– asettele joka puikon jälkeen silmukat ”ojennukseen” ja venytä pikkuisen kuviota
– pidä lankojen järjestys sormella samana
– ota huomioon lankojen dominanssi
– siirrä kirjoneulekuvio Exceliin ja merkitse rivi, jolla olet menossa! Tämä on erittäin tarpeellinen ohje itselleni, koska unohdan oitis, millä rivillä olin, jos neulomisen keskeyttää kesken kuvion. Molemmissa edellisissä kirjoneulekämmekkäissä on virhe tästä johtuen 😉 Kantapäänkautta siis opittu.
– ota asenne, että kirjoneuleen neulominen _on_ hidasta ja vaatii keskittymistä. Pidä siis toinen työ käsien ulottuvilla niitä hetkiä varten, kun ei ole keskittymisrauhaa, tai jos tekee mieli neuloa nopeasti.

Tässä muuten uusi salainen aseeni peukalojen neulomiseen:

Puikot ovat KnitPicsin 15 cm pituiset 2.75 mm Kaspian Wood -minipuikot. Niillä on helppo neuloa pieniä juttuja. Paketissa oli viiden sijasta kuusi puikkoa. Ihan fiksua, että on varapuikko, mutta mielessäni vilahti, että onkohan ne tosi helposti katkeavatkin sitten 😉

Lanka: Gjestal Maija
Malli: oma, 48 / 50 s, 3 mm puikot joustineuleessa ja sileässä neuleessa, 4 mm kirjoneuleessa

Kevätkö se lie pisti lankakaupassa ostamaan näin kirkkaita värejä…ei ole minun tyylistäni väri-iloitella 😉 Ihan mukavat värit loppujenlopuksi kuitenkin. Tuli vaan sen verran isot noilla silmukkämäärillä, että nämä saapi joku isompikätinen.

Nelosen puikot olivat himppasen liian suuret ja kirjoneule jäi löysähköksi. Kuviossakin virhe, mutta ovelana (lue laiskana purkamaan) tein saman virheen toiseenkin kämmekkääseen!

Lanka: Gjestal Maija
Malli: Drops muokattuna
Tiedot: 48 s, 3 mm puikkokoko, kirjoneuleen kohdalla 3.5 mm puikkokoko

Ihana lanka neuloa tämä Maija. Kävin Lankamaailmassa hypistelemässä lankoja ja kun siellä omistajan vaihdoksen kunniaksi sai ostoksistaan kaksi kerää Maijaa kaupanpäälle, ostin niitä lisäksi muitakin värejä. Kannatti tutustua tähän itselle uuteen lankaan. Lanka on minun mitassani ohutta, mutta todella hyvä neulomistuntu siihen nähden. Maijassa on 85 % villaa ja 15 % polyamidia ja paljon värejä saatavilla.

Ensimmäisen kämmekkään neuloin kokonan kolmosen puikoilla, mutta kirjoneuleen kohdalla kiristi pahasti. Sitten vaihdoin isommat puikot ja hyvä tuli 🙂