Yhteenvetoa

Tämän kertainen inspiraatio sai siis alkuna helmikuun alussa 2015 ja on tähän mennessä kestänyt kaksi kuukautta. Saldona on 15 villasukat, kahdet lapaset, yksi tuubihuivi ja puikoilla tällä hetkellä säärystimet. Lisäksi yhdet villasukat ovat toisen parin puolivälissä.

Valmiista villasukista kahdet ovat lapsen kokoa, muut aikuisten. Lapasista toiset lapsen ja toiset aikuisen.

Lisäsin neuleiden esittelyt satunnaisessa järjestyksessä, en tekojärjestyksessä. Vastaisuudessa yritän esitellä ja kuvata neuleet sitä mukaa, kun ne valmistuvat. Parit villasukat lähtivät liikenteeseen enen kuin ehdin kuvata ne.

Mielenkiinnolla jään odottamaan kuinka kauan aikaa tämä neulomiskausi kestää. Luulen, että ilmojen lämmetyä ei tee mieli tarttua ainakaan villalankaan!

Sydänsukat Magic Loop -tekniikalla

Lanka: Novita 7 Veljestä
Malli: sydän, twist or not
Tekniikka: tiimalasikantapää, Magic Loop

Nämä vaatimattoman näköiset tavissukat kaipaavat vähän pitemmän selityksen. Sukissa on käytetty minulle kahta ihan uutta tekniikkaa, joista varskinkin toinen on hyvin mullistava. Ensi se vähemmän mullistava tekniikka: tiimalasikantapää. Olen tehnyt iän kaiken sukkani perinteisellä vahvistetulla kantapäällä, mutta halusin oppia toisenkin yleisen tavan. Tiimalasikantapää on minusta helpompi ja nopeampi neuloa, mutta en ainakaan näitä ensimmäisiä kantapäitä saanut tehtyä ilman reikiä, vaikka ohje olikin hyvä ja ymmärsin hyvin idean. Ehkäpä toisella kertaa jo tulee ilman reikiä.

Se mullistava tekniikka on nimeltään Magic Loop ja siinä neulotaan sukkapuikkojen sijaan pitkällä pyöröpuikolla. Pyöröpuikoilla voi neuloa joko yhtä sukkaa kerrallaan mutta myös kaksi sukkaa rinnakkain onnistuu! Mahtava idea neulojalle, jolla on toisen sukan / lapasen syndrooma (ensimmäinen neulos luonnistuu hyvin, mutta toisen aloittaminen onkin tympeää).

Harjoittelin aluksi yhtä sukanvartta ja kun hoksasin idean, pistin puikoille kaksi sukanvartta. Alussa homma oli kieltämättä sekavaa ja langat ja puikko oli sotkulla, mutta siitä se muutaman kerroksen jälkeen lähti sujumaan. Pyöröpuikoilla on miellyttävämpi neuloa kun kädet eivät väsy niin helposti.

En ole kuitenkaan vielä valmis heittämään sukkapuikkojani roskiin, näitä kahta tapaa neuloa tulen käyttämään molempia eri neuleissa.

Olin selvittänyt etukäteen minkä valmistajan puikoissa kaapeli on tarpeeksi notkea tähän tekniikkaan. Tilasin Addin pyöröpuikot enkä ole pettynyt. Kaapeli on huomattavan paljon helpompi käsitellä kuin vaikka Novitan ja Prymin valmistamissa pyöröpuikoissa. Tämä on siinä mielessä tarvikelaji, että jos yrittää neuloa liian kankeakaapelisilla puikoilla, ei siinä mene kuin hermot koko tekniikkaan.

Tarkoitus on kokeilla vielä muidenkin valmistajien pyöröpuikkoja.

Omalla kohdallani tämä tekniikka ei tule olemaan käytössä usempaa väriä vaativissa neuloksissa. paitsi tietenkin jos tekee yhtä kerrallaan. Sen verran noiden lankojen selvittely vie aikaa ja hermoja, sillä tuossahan kumpikin neulos vaatii omat lankakeränsä. Jos käytät yhteen sukkaan kolmeä väriä tarkoittaa se kuutta lankakerää ja isoa lankasotkua.

Tuossa pari postausta alempana on pojan lapaset, jotka tein näiden sukkien jälkeen pyöröpuikoilla yhtäaikaa. Olipa mukava, kun tiesi ihan varmasti, että peukalon lisäyksen ja kärjen kavennukset tulevat justiinsa samoilla kierroksilla.

Inspiraatio iskee

Olen aina elänyt käsitöihin liittyen inspiraatiokausien varassa. Välillä saattaa olla pitkiä jaksoja, jolloin mikään ei inspaa. Sitten yht’äkkiä iskee ja se on menoa. Saattaa mennä viikkoja, jolloin olen tuotteliaampi kuin viimeiseen kahteen vuoteen.

Inspiraation sytyttää ehkä jonkun käsityön näkeminen lehdessä tai jonkun tuttavan tekemänä ja nykyään etenkin internetissä. Internet onkin kultakaivos käsitöiden tekijälle. Paitsi malleja, löytyy paljon myös teknisiä ohjeita videoineen. Tietenkin myös aiheeseen liittyviä blogeja.

Olen jo nuorena tyttönä harrastanut keikenlaisia käsitöitä. Suvussani on paljon käsityön taitajia. Teini-ikäisenä ompelin paljon vaatteita ja ensimmäinen ammattinikin oli mallipukineiden valmistaja. Ompelemista tein päivittäin lähes kolmikymppiseksi. Sitten se ei vaan tuntunut enää mielekkäältä. Nyt ompelemisen aloittamiseen on kynnys, kun ei ole oikein koneita eikä muitakaan tarvikkeita. Eikä tilaa!

Olen käynyt läpi ompelemisen lisäksi ristipistokausia, virkkaus- ja neulomiskausia sekä korujen valmistamista. Neulomiskausi iskee yleensä parin vuoden välein ja viimeisin tämän vuoden helmikuussa. Tunsin jo pitempään syyhyä sormissani, mutta ei ollut lankoja eikä se kuuluisa inspiraatio iskenyt. Yritin vähän virkatakin, kun siihen oli välineet, mutta en saanut suuria aikaiseksi. Niimpä sitten aloin kutoa sukkaa. Ja niitähän on nyt sitten menossa ainakin kymmenes pari (myöhemmin laskettuna 15 paria valmiina + parit lapaset).

Ensimmäistä kertaa olen löytänyt myös Facebookin neulomisryhmät ja kahteen olen liittynytkin. Ryhmistä saa kyllä niin paljon inspiraatioita, että olen jo poikennut periaatteestani yksi työ kerralla loppuun ja sitten vasta uusi alulle. Ei vaan malta olla kokeilematta uusia kuvioita ja tekniikoita.

Tässä blogissa pidän päiväkirjaa tekemistäni töistä lähinnä itseäni varten, kun joskus aikojen päästä inspiraation kadottua ja seuraavaa odotellessa jo tehdyt työt tahtovat jäädä unholaan. Toki muutamat tekoset jäävät omiakin varpaita ja sormia lämmittämään, mutta suurin osa töistä lähtee maailmalle.

Lisäksi löydetyt hyvät sivustot, linkit ja vihjeet jäävät näin talteen ja niistä pääsee joku sivustolle eksynyt lukijakin hyötymään.