Kirjoneulonnasta

Mainitsin jo aikaisemmin, että minulla on jonkin sortin kirjoneulekammo. Johtuu siitä, että en ole onnistunut tekemään siistiä kirjoneuletta koskaan, vaikka yrityksiä on. En todellakaan ole luonteeltani perfektionisti ja puran neuleisiin tulleita virheitäkin tosi nihkeästi, mutta omaa kirjoneulekäsialaa en voi katsella ylpeästi.

Olen viime aikoina haeskellut netistä ohjeita ja vinkkejä kirjoneuleen tekemiseen ja käyttänytkin niitä. Osa tuntuu toimivan, mutta vieläkään en ole täysin tyytyväinen lopputulokseen. Harjoittelu jatkukoon.

Seuraavia kikkoja on kokeiltu:

– neulo kirjoneulesukkaa / lapasta nurja puoli päällä päin
– käytä suurempaa puikkokokoa kuin normaalisti
– asettele joka puikon jälkeen silmukat ”ojennukseen” ja venytä pikkuisen kuviota
– pidä lankojen järjestys sormella samana
– ota huomioon lankojen dominanssi
– siirrä kirjoneulekuvio Exceliin ja merkitse rivi, jolla olet menossa! Tämä on erittäin tarpeellinen ohje itselleni, koska unohdan oitis, millä rivillä olin, jos neulomisen keskeyttää kesken kuvion. Molemmissa edellisissä kirjoneulekämmekkäissä on virhe tästä johtuen 😉 Kantapäänkautta siis opittu.
– ota asenne, että kirjoneuleen neulominen _on_ hidasta ja vaatii keskittymistä. Pidä siis toinen työ käsien ulottuvilla niitä hetkiä varten, kun ei ole keskittymisrauhaa, tai jos tekee mieli neuloa nopeasti.

Tässä muuten uusi salainen aseeni peukalojen neulomiseen:

peukku

Puikot ovat KnitPicsin 15 cm pituiset 2.75 mm Kaspian Wood -minipuikot. Niillä on helppo neuloa pieniä juttuja. Paketissa oli viiden sijasta kuusi puikkoa. Ihan fiksua, että on varapuikko, mutta mielessäni vilahti, että onkohan ne tosi helposti katkeavatkin sitten 😉

Mainokset

Raitaa ja kirjoneuletta

Lanka: Gjestal Maija
Malli: oma, 48 / 50 s, 3 mm puikot joustineuleessa ja sileässä neuleessa, 4 mm kirjoneuleessa

Kevätkö se lie pisti lankakaupassa ostamaan näin kirkkaita värejä…ei ole minun tyylistäni väri-iloitella 😉 Ihan mukavat värit loppujenlopuksi kuitenkin. Tuli vaan sen verran isot noilla silmukkämäärillä, että nämä saapi joku isompikätinen.

Nelosen puikot olivat himppasen liian suuret ja kirjoneule jäi löysähköksi. Kuviossakin virhe, mutta ovelana (lue laiskana purkamaan) tein saman virheen toiseenkin kämmekkääseen!

Mittens

puna3

puna1

Kirjoneulekämmekkäät

Lanka: Gjestal Maija
Malli: Drops muokattuna
Tiedot: 48 s, 3 mm puikkokoko, kirjoneuleen kohdalla 3.5 mm puikkokoko

Ihana lanka neuloa tämä Maija. Kävin Lankamaailmassa hypistelemässä lankoja ja kun siellä omistajan vaihdoksen kunniaksi sai ostoksistaan kaksi kerää Maijaa kaupanpäälle, ostin niitä lisäksi muitakin värejä. Kannatti tutustua tähän itselle uuteen lankaan. Lanka on minun mitassani ohutta, mutta todella hyvä neulomistuntu siihen nähden. Maijassa on 85 % villaa ja 15 % polyamidia ja paljon värejä saatavilla.

Ensimmäisen kämmekkään neuloin kokonan kolmosen puikoilla, mutta kirjoneuleen kohdalla kiristi pahasti. Sitten vaihdoin isommat puikot ja hyvä tuli 🙂

rus2

rus3

rus1

Yhteenvetoa

Tämän kertainen inspiraatio sai siis alkuna helmikuun alussa 2015 ja on tähän mennessä kestänyt kaksi kuukautta. Saldona on 15 villasukat, kahdet lapaset, yksi tuubihuivi ja puikoilla tällä hetkellä säärystimet. Lisäksi yhdet villasukat ovat toisen parin puolivälissä.

Valmiista villasukista kahdet ovat lapsen kokoa, muut aikuisten. Lapasista toiset lapsen ja toiset aikuisen.

Lisäsin neuleiden esittelyt satunnaisessa järjestyksessä, en tekojärjestyksessä. Vastaisuudessa yritän esitellä ja kuvata neuleet sitä mukaa, kun ne valmistuvat. Parit villasukat lähtivät liikenteeseen enen kuin ehdin kuvata ne.

Mielenkiinnolla jään odottamaan kuinka kauan aikaa tämä neulomiskausi kestää. Luulen, että ilmojen lämmetyä ei tee mieli tarttua ainakaan villalankaan!

Sydänsukat Magic Loop -tekniikalla

Lanka: Novita 7 Veljestä
Malli: sydän, twist or not
Tekniikka: tiimalasikantapää, Magic Loop

Nämä vaatimattoman näköiset tavissukat kaipaavat vähän pitemmän selityksen. Sukissa on käytetty minulle kahta ihan uutta tekniikkaa, joista varskinkin toinen on hyvin mullistava. Ensi se vähemmän mullistava tekniikka: tiimalasikantapää. Olen tehnyt iän kaiken sukkani perinteisellä vahvistetulla kantapäällä, mutta halusin oppia toisenkin yleisen tavan. Tiimalasikantapää on minusta helpompi ja nopeampi neuloa, mutta en ainakaan näitä ensimmäisiä kantapäitä saanut tehtyä ilman reikiä, vaikka ohje olikin hyvä ja ymmärsin hyvin idean. Ehkäpä toisella kertaa jo tulee ilman reikiä.

Se mullistava tekniikka on nimeltään Magic Loop ja siinä neulotaan sukkapuikkojen sijaan pitkällä pyöröpuikolla. Pyöröpuikoilla voi neuloa joko yhtä sukkaa kerrallaan mutta myös kaksi sukkaa rinnakkain onnistuu! Mahtava idea neulojalle, jolla on toisen sukan / lapasen syndrooma (ensimmäinen neulos luonnistuu hyvin, mutta toisen aloittaminen onkin tympeää).

Harjoittelin aluksi yhtä sukanvartta ja kun hoksasin idean, pistin puikoille kaksi sukanvartta. Alussa homma oli kieltämättä sekavaa ja langat ja puikko oli sotkulla, mutta siitä se muutaman kerroksen jälkeen lähti sujumaan. Pyöröpuikoilla on miellyttävämpi neuloa kun kädet eivät väsy niin helposti.

En ole kuitenkaan vielä valmis heittämään sukkapuikkojani roskiin, näitä kahta tapaa neuloa tulen käyttämään molempia eri neuleissa.

Olin selvittänyt etukäteen minkä valmistajan puikoissa kaapeli on tarpeeksi notkea tähän tekniikkaan. Tilasin Addin pyöröpuikot enkä ole pettynyt. Kaapeli on huomattavan paljon helpompi käsitellä kuin vaikka Novitan ja Prymin valmistamissa pyöröpuikoissa. Tämä on siinä mielessä tarvikelaji, että jos yrittää neuloa liian kankeakaapelisilla puikoilla, ei siinä mene kuin hermot koko tekniikkaan.

Tarkoitus on kokeilla vielä muidenkin valmistajien pyöröpuikkoja.

Omalla kohdallani tämä tekniikka ei tule olemaan käytössä usempaa väriä vaativissa neuloksissa. paitsi tietenkin jos tekee yhtä kerrallaan. Sen verran noiden lankojen selvittely vie aikaa ja hermoja, sillä tuossahan kumpikin neulos vaatii omat lankakeränsä. Jos käytät yhteen sukkaan kolmeä väriä tarkoittaa se kuutta lankakerää ja isoa lankasotkua.

Tuossa pari postausta alempana on pojan lapaset, jotka tein näiden sukkien jälkeen pyöröpuikoilla yhtäaikaa. Olipa mukava, kun tiesi ihan varmasti, että peukalon lisäyksen ja kärjen kavennukset tulevat justiinsa samoilla kierroksilla.

Inspiraatio iskee

Olen aina elänyt käsitöihin liittyen inspiraatiokausien varassa. Välillä saattaa olla pitkiä jaksoja, jolloin mikään ei inspaa. Sitten yht’äkkiä iskee ja se on menoa. Saattaa mennä viikkoja, jolloin olen tuotteliaampi kuin viimeiseen kahteen vuoteen.

Inspiraation sytyttää ehkä jonkun käsityön näkeminen lehdessä tai jonkun tuttavan tekemänä ja nykyään etenkin internetissä. Internet onkin kultakaivos käsitöiden tekijälle. Paitsi malleja, löytyy paljon myös teknisiä ohjeita videoineen. Tietenkin myös aiheeseen liittyviä blogeja.

Olen jo nuorena tyttönä harrastanut keikenlaisia käsitöitä. Suvussani on paljon käsityön taitajia. Teini-ikäisenä ompelin paljon vaatteita ja ensimmäinen ammattinikin oli mallipukineiden valmistaja. Ompelemista tein päivittäin lähes kolmikymppiseksi. Sitten se ei vaan tuntunut enää mielekkäältä. Nyt ompelemisen aloittamiseen on kynnys, kun ei ole oikein koneita eikä muitakaan tarvikkeita. Eikä tilaa!

Olen käynyt läpi ompelemisen lisäksi ristipistokausia, virkkaus- ja neulomiskausia sekä korujen valmistamista. Neulomiskausi iskee yleensä parin vuoden välein ja viimeisin tämän vuoden helmikuussa. Tunsin jo pitempään syyhyä sormissani, mutta ei ollut lankoja eikä se kuuluisa inspiraatio iskenyt. Yritin vähän virkatakin, kun siihen oli välineet, mutta en saanut suuria aikaiseksi. Niimpä sitten aloin kutoa sukkaa. Ja niitähän on nyt sitten menossa ainakin kymmenes pari (myöhemmin laskettuna 15 paria valmiina + parit lapaset).

Ensimmäistä kertaa olen löytänyt myös Facebookin neulomisryhmät ja kahteen olen liittynytkin. Ryhmistä saa kyllä niin paljon inspiraatioita, että olen jo poikennut periaatteestani yksi työ kerralla loppuun ja sitten vasta uusi alulle. Ei vaan malta olla kokeilematta uusia kuvioita ja tekniikoita.

Tässä blogissa pidän päiväkirjaa tekemistäni töistä lähinnä itseäni varten, kun joskus aikojen päästä inspiraation kadottua ja seuraavaa odotellessa jo tehdyt työt tahtovat jäädä unholaan. Toki muutamat tekoset jäävät omiakin varpaita ja sormia lämmittämään, mutta suurin osa töistä lähtee maailmalle.

Lisäksi löydetyt hyvät sivustot, linkit ja vihjeet jäävät näin talteen ja niistä pääsee joku sivustolle eksynyt lukijakin hyötymään.