Mainitsin jo aikaisemmin, että minulla on jonkin sortin kirjoneulekammo. Johtuu siitä, että en ole onnistunut tekemään siistiä kirjoneuletta koskaan, vaikka yrityksiä on. En todellakaan ole luonteeltani perfektionisti ja puran neuleisiin tulleita virheitäkin tosi nihkeästi, mutta omaa kirjoneulekäsialaa en voi katsella ylpeästi.

Olen viime aikoina haeskellut netistä ohjeita ja vinkkejä kirjoneuleen tekemiseen ja käyttänytkin niitä. Osa tuntuu toimivan, mutta vieläkään en ole täysin tyytyväinen lopputulokseen. Harjoittelu jatkukoon.

Seuraavia kikkoja on kokeiltu:

– neulo kirjoneulesukkaa / lapasta nurja puoli päällä päin
– käytä suurempaa puikkokokoa kuin normaalisti
– asettele joka puikon jälkeen silmukat ”ojennukseen” ja venytä pikkuisen kuviota
– pidä lankojen järjestys sormella samana
– ota huomioon lankojen dominanssi
– siirrä kirjoneulekuvio Exceliin ja merkitse rivi, jolla olet menossa! Tämä on erittäin tarpeellinen ohje itselleni, koska unohdan oitis, millä rivillä olin, jos neulomisen keskeyttää kesken kuvion. Molemmissa edellisissä kirjoneulekämmekkäissä on virhe tästä johtuen 😉 Kantapäänkautta siis opittu.
– ota asenne, että kirjoneuleen neulominen _on_ hidasta ja vaatii keskittymistä. Pidä siis toinen työ käsien ulottuvilla niitä hetkiä varten, kun ei ole keskittymisrauhaa, tai jos tekee mieli neuloa nopeasti.

Tässä muuten uusi salainen aseeni peukalojen neulomiseen:

Puikot ovat KnitPicsin 15 cm pituiset 2.75 mm Kaspian Wood -minipuikot. Niillä on helppo neuloa pieniä juttuja. Paketissa oli viiden sijasta kuusi puikkoa. Ihan fiksua, että on varapuikko, mutta mielessäni vilahti, että onkohan ne tosi helposti katkeavatkin sitten 😉