Villasukkia voi hyvin neuloa sillä yhdellä tutulla lankamerkillä, niillä vuosikymmeniä sitten ostetuilla harmailla metallisilla sukkapuikoilla  ja niillä kantapäillä ja kärkikavennuksilla, jotka äiti / täti / opettaja on aikoinaan neuvonut. Hyvät sukat tulee, ei siinä mitään. Mutta joskus on hauska kokeilla erilaisia lankoja, puikkoja ja tekniikoita ja huomata, että neulominen voi olla vielä miellyttävämpää kuin totutuilla tavoilla.

Olen tässä muutaman kuukauden aikana oppinut kaksi uutta kantapäätä ja useamman uuden tavan tehdä kärkikavennuksia. Olen löytänyt uusia lankamerkkejä ja etenkin olen löytänyt uuden tavan neuloa sukkaa ja lapasta pyöröpuikoilla!

Äiti, jos luet tätä kirjoitusta, saatat ihemetellä, että miten 80 cm pyöröpuikoilla voi neuloa ympärysmitaltaan alle 20 cm sukkaa…hyvin voi. Tekniikkaa kutsutaan Magic Loop -tekniikaksi ja se on ihan yksinkertainen tapa hienosta nimestä huolimatta. Ullaneuleen sivulla on suomenkielinen ohje, josta voi katsoa mallia.

Pyöröpuikoilla sukan neulomisessa on mielestäni kaksi isoa pointtia. Toinen on se, että pyöröpuikoilla neuloessa kädet väsyy paljon vähemmän kuin sukkapuokoilla. Toiseksi, pyöröillä neulominen on nopeampaa, kun ei tarvitse vaihtaa kierroksen aikana puikkoa kuin kahdesti ja esim. sukan keskelle eteen ei tule puikonvaihdosta mahdollisesti tulevaa epäsiistiä jälkeä.

Yksinkertaistettuna silmukat luodaan normaaliin tapaan ja vedetään toinen puikko silmukoista pois. Itse jaan sen jälkeen luodut silmukat puoleksi ja vedän niiden keskeltä ylimääräisen kaapelin pois. Sen jälkeen neulotaan ensin toinen puikollinen ja sitten vedetään puikko pois ja neulotaan toinen. Pari ensimmäistä kierrosta ovat vähän hankalia, kun silmukat eivät tiedä miten päin puikolla olla, mutta sukkapuikoillakin on sama ongelma eka kierroksella.

Kuvasarjassa näkyy, miten silmukat ovat jaettuna kahdelle puikolle ja ylimääräinen kaapeli on vedetty keskikohdasta vasemmalle. Kun aletaan neuloa, vedetään toinen puikko niin pitkälle, kuin kaapeli antaa myötä ja neulotaan seuraava puikko. Sen jälkeen vedetään taas kaapelia, jotta saadaan silmukat puikolle.

Tuossa tavassa neuloa on kaapelin joustavuudella suuri merkitys. Kaikken paras puikkomerkki on kokemukseni mukaan Addi, siinä kaapeli joustaa tosi hyvin. Toiseksi parhaat ovat Knitpron pyöröt. Novitan ja Prymin pyöröissä on niin jäykkä kaapeli (ainakin niissä ikivanhoissa), että looppina neulominen ei ole miellyttävää.

Looppina voi hyvin neuloa kahta sukkaa yhtäaikaa. Etuna se, että sukista tulee varmasti samanlaiset ja ne valmistuvat samanaikaisesti.

Toinen mukava uutuusväline on normaalia kyhyemmät sukkapuikot. Tavalliset puikothan ovat 20 cm pituiset, mutta 15 cm puikoilla on jotenkin kevyempi neuloa. Lisäksi niillä on helpompi tehdä lapasten peukalot.

Postin tuomista Regian langoista yksi pääsi jo puikoille. Väri oli kuitenkin pettymys. Tuotekuvassa näytti paljon paremmalta kuin neulottuna, kirkkailta ja puhtailta väreiltä. Luonnossa värit ovat likaiset ja jotenkin epämääräiset. Joku sanoisi tuota värioksennukseksi. Toivottavasti muut värit vastaavat odotuksia!

Mainitsin jo aikaisemmin, että minulla on jonkin sortin kirjoneulekammo. Johtuu siitä, että en ole onnistunut tekemään siistiä kirjoneuletta koskaan, vaikka yrityksiä on. En todellakaan ole luonteeltani perfektionisti ja puran neuleisiin tulleita virheitäkin tosi nihkeästi, mutta omaa kirjoneulekäsialaa en voi katsella ylpeästi.

Olen viime aikoina haeskellut netistä ohjeita ja vinkkejä kirjoneuleen tekemiseen ja käyttänytkin niitä. Osa tuntuu toimivan, mutta vieläkään en ole täysin tyytyväinen lopputulokseen. Harjoittelu jatkukoon.

Seuraavia kikkoja on kokeiltu:

– neulo kirjoneulesukkaa / lapasta nurja puoli päällä päin
– käytä suurempaa puikkokokoa kuin normaalisti
– asettele joka puikon jälkeen silmukat ”ojennukseen” ja venytä pikkuisen kuviota
– pidä lankojen järjestys sormella samana
– ota huomioon lankojen dominanssi
– siirrä kirjoneulekuvio Exceliin ja merkitse rivi, jolla olet menossa! Tämä on erittäin tarpeellinen ohje itselleni, koska unohdan oitis, millä rivillä olin, jos neulomisen keskeyttää kesken kuvion. Molemmissa edellisissä kirjoneulekämmekkäissä on virhe tästä johtuen 😉 Kantapäänkautta siis opittu.
– ota asenne, että kirjoneuleen neulominen _on_ hidasta ja vaatii keskittymistä. Pidä siis toinen työ käsien ulottuvilla niitä hetkiä varten, kun ei ole keskittymisrauhaa, tai jos tekee mieli neuloa nopeasti.

Tässä muuten uusi salainen aseeni peukalojen neulomiseen:

Puikot ovat KnitPicsin 15 cm pituiset 2.75 mm Kaspian Wood -minipuikot. Niillä on helppo neuloa pieniä juttuja. Paketissa oli viiden sijasta kuusi puikkoa. Ihan fiksua, että on varapuikko, mutta mielessäni vilahti, että onkohan ne tosi helposti katkeavatkin sitten 😉

Lanka: Gjestal Maija
Malli: oma, 48 / 50 s, 3 mm puikot joustineuleessa ja sileässä neuleessa, 4 mm kirjoneuleessa

Kevätkö se lie pisti lankakaupassa ostamaan näin kirkkaita värejä…ei ole minun tyylistäni väri-iloitella 😉 Ihan mukavat värit loppujenlopuksi kuitenkin. Tuli vaan sen verran isot noilla silmukkämäärillä, että nämä saapi joku isompikätinen.

Nelosen puikot olivat himppasen liian suuret ja kirjoneule jäi löysähköksi. Kuviossakin virhe, mutta ovelana (lue laiskana purkamaan) tein saman virheen toiseenkin kämmekkääseen!

Lanka: Gjestal Maija
Malli: Drops muokattuna
Tiedot: 48 s, 3 mm puikkokoko, kirjoneuleen kohdalla 3.5 mm puikkokoko

Ihana lanka neuloa tämä Maija. Kävin Lankamaailmassa hypistelemässä lankoja ja kun siellä omistajan vaihdoksen kunniaksi sai ostoksistaan kaksi kerää Maijaa kaupanpäälle, ostin niitä lisäksi muitakin värejä. Kannatti tutustua tähän itselle uuteen lankaan. Lanka on minun mitassani ohutta, mutta todella hyvä neulomistuntu siihen nähden. Maijassa on 85 % villaa ja 15 % polyamidia ja paljon värejä saatavilla.

Ensimmäisen kämmekkään neuloin kokonan kolmosen puikoilla, mutta kirjoneuleen kohdalla kiristi pahasti. Sitten vaihdoin isommat puikot ja hyvä tuli 🙂